keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pardon

Vasta pari päivää takana Ipswichissä ja I'm so in love! Älkää käsittäkö mua väärin. Mulla ei ole vaihtovuoden alun tapaan naiivin tai jopa hullun innostunut fiilis, vaan ennemminkin sellainen hyvä fiilis. Mun fiilis siitä, että oli oikea hetki lähteä vahvistuu päivä päivältä. "Thank you", "Please" ja "Pardon" ovat kuin musiikkia mun korville. Kuin myös brittiaksentti. Vasemmanpuoleinen liikenne taas on aivan luonnotonta ja sotii mun järkeä vastaan joka päivä. Tottumiskysymys kai sekin.
Perhe on mahtava. Tullaan toimeen ihan uskomattoman hyvin. L on aivan ihana persoona ja meissä on oikeasti ällistyttävän paljon samaa. Monesti aloitan jonkin lauseen ja L päättää sen. Tuntuu kuin olisin tuntenut hänet jo kauemminkin. Ihan hassua, että jonkun kanssa voi tulla näin hyvin toimeen heti alusta alkaen.
L:n lapset ovat niin herttaisia ja suloisia. 4v I on jo aivan ottanut mut osaksi perhettään ja halailee ja pussailee koko ajan. Nuorempi, 3v A on vielä vähän ujo, mutta uskon, että kyllä meistäkin kavereita vielä tulee. Ainakin eilen L:n hakiessa hänet päivähoidosta, oli A kysellyt mun perään. Ja tänä aamuna hän otti mun antaman poropehmolelun päivähoitoon mukaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
L:n miestä D:tä en ole vielä tavannut, kun hän on vielä työmatkalla, mutta tapaan D:n maanantaina, kun hän palaa Ipswichiin.
Koti on aivan ihana, perinteinen kolmikerroksinen englantilainen talo. Sijaitsee tavallisella omakotitaloalueella ehkä 10 minuutin päässä keskustasta. Bussipysäkille on kymmenen metriä. I:n per-schooliin on korkeintaan 100 metrin kävelymatka. Not too bad. Mulla on pieni "kattohuoneisto" kylpyhuoneineen. Tiedän jo suunnilleen talontavat ja kaikki sujuu suhteellisen luontevasti. Olin varautunut sopeutumisvaikeuksiin ja kaiken maailman ongelmiin, mistä mua on varoitettu suunnilleen joka kerta, kun edes olen alkanut puhua au pairiksi lähdöstä, mutta hei, täähän tuntuu jo kodilta!
Ipswich kaupunkina miellyttää mua todella paljon. Naapurusto, jossa asumme on todella kiva, vaikkakin suurin piirtein 80 prosenttia taloista on tiilinvärisiä ja muutoinkin samantyylisiä. On siis hieman vaikeaa erottaa paikkoja toisistaan, kun kaikkialla on samannäköistä. Ipswichin keskusta on myös aivan ihana, siis täydellinen. Sopivan iso, muttei mikään jättimäinen, minne tällainen hölmö voisi vaikka eksyä. Vanhat rakennukset on niin söpöjä ja erilliset pienet liha- ja leipäpuodit tuovat kivaa tunnelmaa. Kuten myös taitavat katusoittajat (mainittakoon, että Ed Sheran on täältä päin ja soitellut Ipswichin kaduilla ennen kuuluisuutta). Keskustasta myös löytyy kaikki mahdollinen. Sokerina päällä, hinnat eivät täällä päätä huimaa ja oon jo niin varma ettei mun "palkasta" paljoa säästöön jää. Oivoi!
Voin kirjottaa Ipswichistä joskus lisää, kun pääsen enemmän kiertelemään. 
Palaset vaan loksahtelee kohdalleen pala kerrallaan, niin kuin I:n ja A:n palapelin palat, joita ollaan viime päivät väsätty uudelleen ja uudelleen. Veikkaan, että täällä voisi viihtyä pidempääkin.
Tapasin myös jo L:n ystävän ja hänen australialaisen au pairinsa, ja hänpä lisäsi mut tämän alueen au pairien ryhmään. Ehdittiin jo tehdä suunnitelmia viikonlopullekin. Eli näillä näkymin tämä "verkostoituminenkin" tuntuu sujuvan paremmin kuin Jenkkilässä aikoinaan. (Okei, myönnän, Tinder on ollut myös ahkerassa käytössä :D)

Tässä nyt vain vähän alun kuulumispostausta, mutta älkää peljätkö. Lupaan tässä lähiaikoina väsäillä jotain diipimpääkin. Jos uskallan, voisin myös julkaista jotain tekstejä syksyltä, kun mieli oli nykyistä synkempi.

2 kommenttia:

  1. Jo siitä asti ku näin ig:stä et oot lähössä, oon ollu ihan excited et pääsen taas lukee sun blogia! Ihanaa au-pair aikaa sulle ja paljon tsemppiä, toivottavasti saat sen mitä lähet niin rohkeesti hakemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Outi!! Kiitos sulle!!:) sitä miäkin kovasti toivon!

      Poista